Mielestäni harvinaisen hyvä ja tärkeä kirjoitus. Pitäisi olla tyytyväinen sellaiseen joka on realistisesti saavutettavissa
Ongelma on isolti se, että viestiä levittävät enimmäkseen raivolla suorittavat dynaamiset moniosaajat. Siitä tyypistä, joka olisi tyytyväinen kaupan kassalla tai siitä joka itseasiassa haluaisi olla kotiäiti alkaa tuntua pahalta. Modernin maailman paradoksi on että ihmiset olivat keskimäärin tyytyväisempiä silloin kun vaihtoehtoja ei paljon ollut. Ei jäänyt saavuttamatta mitään.
Onneksi synnyin ennen someaikaa. Mitä olisikaan odottanut, jos olis nähnyt vain näitä “täydellisiä”?
Mä olin tyytyväinen kaupassa ja olisin siellä kai vieläkin jos fysiikka kestäis. Ja olisin tyytyväinen kotivanhempikin, jos olisi lapsia suotu. Lapsuuden unelma-ammattihan tyrmättiin jo kouluaikoina (epärealistinen ja taloudellisesti typerä, melko suoraan lainaten).
Nyt kun kaikki noista (mitä osasin, mitä odotin, mihin olin valmis) on viety pois en tiedä mitä tekisin. Koskaan ei kerrottu siitä, mitä tehdään kun kroppa on rikki, haaveet ei kanna, eikä mikään muukaan mene kuin edes köyhän Strömsössä.
Että juu, olisin kai ollut tyytyväisempi siellä aiempien vuosikymmenten utopiassa. Tää 2000-luvun utopia jätti mut väliin.
Minä haluan vain taloudellisen tasapainon ja ystäviä ympärille. Kumpaakaan en saa.
Siitä se Ikinäkin lauloi
Artikkeli on maksumuurin takana, mutta silti olen sitä mieltä, että Suomessa kuten esim Ranskassakin voi kenestä tahansa tulla mitä vain. Se vaatii työtä ja viitseliäisyyttä. Kotoa ei ketään tulla hakemaan.
Pitää pärjätä koulussa ja tehdä sen eteen töitä. Ei saa hölmöillä eli rikosrekisteri tulee olla puhdas.
Fysiologisille ominaisuuksille ei voi mitään, joten faktuaalisti ei ehkä kaikista voi hävittäjälentäjiä tulla kuten artikkelin alussa joku toivoi pääsevänsä, mutta oikeasti tälläisiä rooleja, joihin ei kuka tahansa lahjakas pääse, on todella todella vähän olemassa.
Se, että tehtäviin sopimattomista ei soveltuvuustestien tai pääsykokeiden kautta pääse sopimattomimmat sisään ei tarkoita etteikö oikeasti kenestä tahansa kriteerit täyttävistä voi tulla mitä vain Suomessa. Jos tykkää hengaa vapaa-ajat juna-asemilla arki-iltaisin ja niillä meriitein ei pääse yliopistoon, ei mielestäni ole vielä aiheellista julistaa valheeksi sitä, että tässä maassa kenestä tahansa voi tulla lähestulkoon mitä vain.
Allekirjoitan tämän myös. Muistan itsekin olleeni ihan paineissa että olisi pitänyt heti lukiosta ampaista joksikin huippuosaajaksi. Kaikkeahan voi opiskella ja harrastaa, mutta ei kaikista voi tulla tieteilijöitä tai lääkäreitä. Tunnen yhä olevani jollain tavalla epäonnistunut vaikka korkeakoulu tulikin käytyä ja työelämässäkin olen. Tosin se saattaa johtua myös huomattavasti menestyneemmistä sisaruksista.
